Vihdoinkin pääsimme perille Hangzhouhun. Saavuimme eilen hotelliin pitkän matkan jälkeen. Kaikki ei sujunut ihan mutkitta matkalla :/ Oulun päässä meidät puukattiin eri lennolle, kun meidän lento peruuntui kokonaan konerikon vuoksi. Puukatulla lennolla olisimme ehkä ehtineet vaihtaa Helsingissä konetta, mutta tämäkin lento oli sitten myöhässä tuon meifän konerikon takia. Niinpä ei sitten ehditty Shanghain koneesee, vaan jouduttiin menemään yhdeksi yöksi hotelliin ja seuraavana päivänä elikkäs lauantaina pääsimme illasta lentäämään kohti Shanghaita, huh! Melkosta puuhaa oli kyllä lasten kanssa kulkea joka paikkaan edestakaisin ja niin kauan, yhteensä meidän matka kotiovelta Hangzhouhun vaati 36 tuntia! Lentokoneesta pääsimme ulos viimeisenä, mutta passitarkastukseen tultuamme saimme erinomaista palvelua, kun meidät ohjattiin jonojen ohi tiskille :) Olihan se helpotus kun kaikki muut koneen matkustajat olivat edellämme ja minulla molemmat lapset puolinukuksissa sylissä ja miehellä meidän kaikki käsimatkatavarta (niitä oli paljon). Kyyti oli odottamassa meitä kentällä, onneksi! Juutuimme kuitenkin tunniksi liikenteeseen kolarin vuoksi, mutta tuo tunti ei enää tuntunut missään :).

Lentokentällä istuessa itketti tuon tuostakin, kun piti jättää Suomi ja rakkaat taakse. Eilenkin vielä meinasi itkettää täällä hotellissa, mutta varmaan väsymys oli osa syy. Emme miehen kanssa kerta tuon matkan aikana kovin montaa tuntia ehditty/pystytty nukkumaan. Nyt on saatu onneksi jo nukkua ihan mukavasti eikä enää väsytä paljoa :) Lasten unirytmi käänyti ihan huomaamatta heti tulopäivänä, olivat kanssa niin vähillä unilla reissatessa, että pääsimme heti nokosille saavuttuamme tänne ja illalla pistivät tosi reippaasti yöunille. Joten olemme heti kiinni paikallisessa tahdissa!

Minua niin huvittaa ja välillä naurattaakin, kun kiinalaiset ovat niin avoimia ja uteliaita länsimaalaisista lapsista. Sen verran, mitä olemme ehtineet liikkua ulkona, niin ihmiset tulevat metrin päähän tuijottamaan ja hymyilemään lapsille. Vielä kun niitä on kaksi ja tuplarattaissa ;) Ravintoloissa nousevat eri pöydistä varten vasten katsomaan näitä meidän kahta ihmettä! Meidän sosiaalinen kuopuksemme (1v7kk) on heti käsipäivää sanomassa Kiinaksi ja vastauksen saadessaan kiinalaiselta, niin alkaa reippaasti puhumaan suomeksi kielimuurista huolimatta. Esikoisemme taas on enemmän suomalaisempaa sorttia tuon sosiaalisuuden suhteen :)

Tänään kävimme yhdessä ostoskeskuksessa vähän ostoksilla ja hakemassa hotellikelpoista ruokaa. Nyt juuri alkavat lapset heräilemään päiväunilta ja pääsemme vähän käymään ulkoilemassa ja katselemassa maisemia, jonka jälkeen aiomme käydä syömässä hotellin ravintolassa.

Terkkuja rakkaille Suomeen, jotka ehkä luette tätä!!!

Kuulumisiin, heipsan!