Kyllä se niin on, että koti on aina koti! Ihanaa olla Suomessa ja omassa kodissa. Kaikki tämä eläminen ja oleminen tuntuu suorastaan luksukselta. Ja ihanaa on turvallisuuden tunteen olo liikenteessä. Ja ihanaa on, kun ilma on niin puhdasta ja ulkona on paljon lunta ja pakkasta! Rakastan talvea, nyt on loistokelit, mitä nyt mittarissa aamulla taas -27 astetta pakkasta. Kyllä ne kelit kohta lauhtuu ja päästään muksujen kanssa ulkoilemaan.

Viimeinen viikonloppu Kiinassa meillä vierähti Shanghaissa. Siellä me käytiin Shanghain WTC:ssä ihastelemassa Shanghain valoja 474 metrin korkeudesta. Huikeat oli näkymät! Sitten kävimme myös Pearl Towerissa eli helmitornissa, siellä ei päästy kuin noin 350 metrin korkeuteen ;) Lisäksi kävimme ihastelemssa haita, krokotiileja, pingviinejä ja muita hienoja meren eläviä Shanghain Aquariumissa. Oli kyllä hieno paikka. Ihanaa oli kun poikamme sanoi, että pysähdytään tähän, että nämä on niin hienoja kaloja. Kyseessä oli miljoonakalat :) Viikonloppu oli erittäin onnistunut Shanghaissa, kaikin puolin.

Sunnuntaina eli 30. tammikuuta siiryimme lentokenttähotellille ja seuraavana aamuna suuntasimme kohti Finnairin konetta ja Helsinkiä. Pitkä oli matka, mutta ihan onnistunut. Välistä lasten meno yltyi aika levottomaksi, mutta hyvin kuitenkin matka sujui. Koneet oli ajallaan ja Oulussa oltiin perillä maanantai iltana. Kotiin päästyämme olimme aika naatti, mutta ensimmäisenä kävelin kylppäriin ja nappasin saunan päälle :) Ah tekihän kutaa saunoa liian pitkän tauon jälkeen! Sitten nautimme äitini valmistamaa suomalaista kotiruokaa ja sekin oli niin hyvää.

Oli huikea kokemus käydä Kiinassa asti asumassa. Paljon se opetti ja avarsi omia ajatuksia. Lisäksi moni tuttu juttu Suomessa on saanut aivan uudenlaisen arvostuksensa! Eilen tuli ekaa kertaa vähän haikea fiilis ja miltei ikävä Kiinan katuja, mutta onneksi muistot säilyvät lopun elämää. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sinne pääsee uudemman kerran joko lyhyelle visiitille tai...

Nyt alamme muksjuen kanssa syömään ja sitten lähdemme ajelemaan Savoon mummolaan, kunhan mies on töistä kotiutunut.

Kuvia vielä laitan Shanghaista, kunhan kerkeän. On nimittäin ollut aika kiirettä kotirintamalla :)

Nyt kuulumisiin ja heipsan!

 

Nyt on meneillään pakkau- ja siivouspuuhat. Meidän on kohta jätettävä taaksemme Hangzhou ja suunnata kohti Shanghaita ja sieltä kohti Suomea. Ihanaa on palata Suomeen omaan kotiin ja rakkaiden luokse! Vaikka myös tuntuu haikealta jättää tämä Kiinan koti. Hetki sitten meillä oli aamukahveella suomalaisia rouvia ja heidät piti hyvästellä tänään. No onneksi voin heitä tavata sitten Suomessa! Ikävä tulee näitä paikallisiakin, kun he ovat niin iloisia ja ystävällisiä kulkijoita. Eivätkä he ajattele mitä toiset itsestään ajattelee, ihan hyvin voi kulkea yöpuvussa ja joogata missä tahtoo tai laulaa tai pelata tai... Se, jos mikä on niin mukava tapa! Voi ottaa ihan rennosti!

Lähdemme auto kyydillä perjantaina Shanghaihin ja yövymme siellä kolme yötä. Tavoitteena on käydä kahdessa rakennuksessa, korkeissa sellaisissa, katsomassa maisemia ylhäältä käsin sekä isossa akvaariossa. Lopun ylimääräisen ajan (onko sellaista lapsiperheessä?) voimme sitten käyttää viimehetken ostoksiin :).

Tänään vielä käymme syömässä meidän suosimassa ravintolassa. Sieltä ravintolasta saa kerta niiiiin hyvää kiinalaista ruokaa, nam nam! Lapsetkin tykkäävät siitä paikasta, onneksi. Kaikki muut paikat on jo katsottu mitä aiottiinkin, joten sen puitteissa ollaan valmiita kotiin lähtöön. Paitsi yksi paikka jäi kokematta: Isot kenkämarkkinat! Noh, ei minulla mitään mahtuisikaan enään mukaan. Se siitä siis :)

Nyt nautin vielä hetken omasta rauhasta, kun lapset nauttivat päiväunista, joten heipsan ja kuulumisiin!

Ps. Ai niin pitihän mun postata viikonlopusta, kun kävin yhden naapurin rouvan ja hänen tyttärensä kanssa katsomassa tunnin kestävä teatterishown. Kertoi Kiinan historiasta. Olihan huikea esitys, en ole ennen moista kokenut! Kyllä kiinalaiset osaavat viihdyttämisen.

Näin se aika on jo vierähtänyt täällä Hangzhoussa. Aluksi tuntui ettei aika kulje millään eteenpäin, mutta nyt se menee hujahtamalla. Kahden viikon päästä me toivon mukaan nukumme autuaalista unta omassa sängyssä. Ah, niin ihanaa! Lapsetkin jo kovasti odottaa kotiinlähtöä ja minä yritän koko ajan keksiä jotain pakattavaa, yhden matkalaukun sain jo täyteen :)

Meillä kävi eilen illalla kylässä paikallinen neiti ja hänen hollantilainen poikaystävänsä. Olipas oikein mukava ilta meillä heidän kanssaan. Lapset aluksi kovasti ujostelivat ja varmaan osasyynä ujosteluun oli outo kieli. Kyseessähän oli siis englanti, mutta lasten korvaan ei niin tuttu kieli. Lopuksi kuitenkin vapautuivat ja hymyn antoivat nousta kasvoilleen. Siitähän tämä kiinalainen oli aivan myyty :) Kiinalaiset kovasti pitävät lapsista, se on ollut ihanaa täällä. Joskus tosin vähän rasittavaa ja uuvuttavaa, kun väkeä parveilee parhaimillaan se 20 henkeä ihastelemassa ja silittämässä poskesta lapsia. Ja kaupan päälle se kamroiden välke. On lapsillakin sitten paluu maan tasalle, kun Suomen pakkaseen pamahdetaan, jossa ihmiset eivät uskalla silmiin katsoa :D Täällä ovat tottuneet niin mahdottomaan huomion saantiin...

Meillä olisi vielä tarkoituksena ehtiä käydä katsomassa yksi teatteriesitys, joka kertoo Kiinan historiasta ja sitten yksi vesivaloshow WestLakella sekä naapurin rouvan kanssa oli tälle viikkoa suunnitelmissa hieronta. Ihana saada vielä yksi hieronta ennen kotiinpaluuta. Lisäksi luvassa on lisää pakkailuja, siivoilua ja tavaroiden lahjoittamista. Ensi viikon perjantain meillä lähtee jo kyyti Shanghaihin ja vietämm siellä viikonlopun.

Me jäämme lasten kanssa odottelemaa iskää kotiin Hong Kongista työmatkalta <3 Ihanaa saada hänet takaisin kotiin, meinaa jo poika hyppiä seinille ikävöidessään iskää.

Nyt kuulumisiin ja heipsan!

Aika on taas mennyt hurahtamalla, kun on ollut vieraita. Oli kyllä ihanaa, kun luonamme oli miehen sisko poikakaverinsa kanssa kylässä. Ovat kyllä tosi reippaita ja mukavia nuoria. Tänään valitettavasti jouduin heidät kotimatkalle päästämään. No onneksi, kohta saamme itsekin lähteä kotimatkalle. Enää siis kolme viikkoa, kun lentomme lähtee. Oikeastaan tämä loppuaika meneekin siivotessa ja matkalaukkuja pakatessa ja purkaessa ja pakatessa ja niin edelleen ;)

Ehdimme touhuta vaikka mitä vieraiden kanssa ja mukavaa oli. Kävimme shoppailemassa ja katsomassa nähtävyyksiä. Laitan tuohon kuvia WestLakesta. Kuvien laatu vähän kehno, kun oikea kamera unohtui kotiin, niin piti kännykällä yrittää räpsiä.

Valtava puu. Oli kauniin näköistä tuolla. Menemme ehdottomasti tuonne vielä ulkoilemaan ennen kotiinlähtöä. Osa lehdistä pudonnut ja silti niin vihreää.

Tässä aika utuinen kuva. Keli oli jälleen kerran hieman sumuinen.

Aurinko paistoi niin kauniisti puiden lomasta.

Ja palmukin vielä niin vihreänä.

Tämä tie menee järven yli. Emme kuitenkaan kävelleet kokonaan tuota pätkää ajan puutteen vuoksi.

Tällainen roska-astia löytyi matkan varrelta. Piti ihan kuva ottaa, kun oli niin paljon tekstiä jaksettu tuohon kaivertaa.

Tässä vielä pari kuvaa isovanhempia unohtamatta:

 

Kiinan tultuamme, ajattelin alussa, että mihin minä oikein ryhdyin. Välistä kaduttikin, että suostuin tänne lähtemään kahden pienen lapsen kanssa. Nyt näin loppuajasta voin sanoa, että harmittaisi, jos emme olisi lähteneet. Onhan tämä ollut ainutkertainen kokemus! Ja mikä mahtavinta, niin me olemme selvinneet tästä hujakasta. Tosin vielä muutama viikko, mutta ne menee niin helposti. Voi olla, että kiirettä pukkaa, kun on vielä asioita edessä mitä haluamme keretä tekemään ennen lähtöä.

Nyt puuhailemaan lasten kanssa! Terkkuja kaikille rakkaille Suomeen! Pian nähdään ja ikävä helpottaa <3

Kuulumisiin, heipsan!

Taas vuosi vaihtuu ja meidän kotiinlähtö häämöttää jo kuukauden päässä. Aika on vierähtänyt niin nopsaa, että tuntuu uskomattomalta, kun kotiinlähtöön on enää tasan yksi kuukausi. Onhan se ihana päästä kotiin ja rakkaiden luo <3 ikävä on kova niin monia ihmisiä Suomesta! Kohta se helpottaa. Tuntuu etten pysy enää nahoissani, kun kohta lennetään!

Joulu meni rauhallisesti ja hyvin syöden. Ystäväni vietti kanssamme joulun ja on myös vielä uuden vuoden aatonkin tässä. Lisäksi meille saapuu tänään mieheni sisko poikakaverinsa kanssa. Ovat meillä vajaan kaksi viikkoa. Mukavaa, kun minulla on piisannut paljon seuraa täällä kaukana. Toivottavasti nuori pari viihtyy täällä hullunmyllyssä :)

Tässä muutama kuva joulusta ja muutama kuva muualtakin räpsästy:

Joulupukki eli rakas miehenihän siellä parran takana piilottelee. Lapset ovat vielä sen verran pieniä, että meni ihan täydestä, kun iskä lähti viemään roskia ja siinä välin ennätti pukki käydä :) Kumpikaan muksuista ei syliin tohtinut mennä vaikka pukki kovasti yritti ;)

Minun kalliimpaakin kalliimmat aarteet. Siis lapset, ei suinkaan paketit ;)

Meidän yksi käyttämistä reiteistä kotimme lähettyviltä. Ei suinkaan Kiinassa kaikki tiet tällaisessa kunnossa ole. Tässä tehdään uutta alikulkua, mutta siitä kaikki kulkee työmaasta huolimatta. Suomessahan kulku olisi estetty, ei täällä.

Kävimme Song Dynastyssa. Sieltä löytyi tällainenkin. Ylhäällä oleva buddha on oikeasti valtava.

Song Dynastyssa äiti ja tytär.

Song Dynastyssa isä ja poika.

Ja tässä neitimme ratsasti tuollaisella hepalla. Olihan mielissään ja näyttää äitikin olevan. Poitsu ei uskaltautunut moisen kyytiin, on vähän arempi tällaisissa jutuissa. Tyttö menee suuna päänä joka paikkaan ja onkin sitten telonut itseään jo ihan riittävästi alle kahteen vuoteen. Tuon tuostakin on suu auki  tai silmäkulma puhki eikä aivotärähdyksiltäkään olla säästytty.

Nyt me lähdemme ulos nauttimaan auringonpaisteesta ja sen jälkeen leivotaan omena-pähkinäpiirasta ja tehdään muita syötäviä uuden vuoden aattoillaksi.

Oikein hauskaa Uutta Vuotta kaikille!!!

Kuulumisiin, heipsan!